torstai 15. elokuuta 2013

Vuosi on kulunut tapaturmasta - Inventaarion aika 4/4


Loppu hyvin kaikki hyvin?

Huomasin, että monenlaisia tunteita tämmöinenkin loppujen lopuksi aika pieni asia saa esille.

Polvet näyttävät jo ihan samanlaisilta

Itse tapahtuma oli yllättävä ja voi tietysti miettiä, mitä olisin voinut tehdä ennaltaehkäistäkseni sen. Eläimet ovat arvaamattomia ja nopeita, suuret eläimet ovat myös vahvoja. Olen tottunut koiriin ja annoin tapaturman aiheuttaneen rauhallisen oloisen koirankin tervehtiä minua nuuhkimalla omassa tahdissaan.

Koiran omistajana voin toki olla rauhoittamassa ja hillitsemässä koiraa uusien ihmisten saapuessa ja sillä tavoin ehkäistä samantapaisia vahinkoja kotonani.

Selvitin omasta vakuutusyhtiöstä, että vakuutuksemme kattavat eläinten aiheuttamat vahingot ja mahdollisen hoidon.

Lunan vakuutukset ovat kunnossa

Odotin jonkinlaista yhteydenottoa, esimerkiksi voinnin tiedustelua tai pahoittelua, koiranomistajan puolelta, mutta sitä ei missään vaiheessa tullut. Se hieman hämmensi minua. No, hyvä juttu kuitenkin, että koiralle ei siinä sattunut mitään J

Tapaturman jälkeen ihmiset yleensä ottaen osoittivat myötätuntoa ja olivat auttavaisia. Hyvin kiitollinen olen edelleen kaikesta eri tilanteissa saamastani avusta ja arvostan sitä kovasti.

Nyt pystyn menemään marja- ja sienimetsään ja optimistisesti suunnittelen vielä kaukomatkoja hankaliin olosuhteisiin.


Rakennustelineelläkin pystyy kiipeilemään


Mitä mie sitten tästä kaikesta opin?

Ehkä polveni ei ihan ennalleen tule koskaan. Sen hyväksyn. Elämässä tulee väistämättä kolhuja, kaipa ne ovat merkkejä, että elämää on eletty. Sehän saakin tuntua joltain.

Ihmiset ovat yleensä hyviä ja auttavaisia. Kaikenlaista voi sattua kenelle tahansa. Terveydenhuolto toimii Suomessa. Yrittäjän ei kannata sairastaa. Kuntoutuminen on cha-chata, yks eteen kaks taakse vai miten se nyt oli.  


Blogini päättyy tähän. Kiitän lukijoitani ja toivotan kaikille hyvää jatkoa! Eturistisidevammasta toipuville toivon suotuisaa kuntoutumista!


KIITOS!


Vuosi on kulunut tapaturmasta – inventaarion aika 3/4


Mitä tästä kaikesta opin - Yllätyksiä voi tulla

Suurimmat yllätykset taitavat liittyä lääkkeisiin ja yleiskunnon huononemiseen.

Ensimmäinen yllätys oli, että parin kuukauden ajan tarvitsin kipulääkkeitä. Panacod - Burana 600 mg –yhdistelmä oli paras alussa ja vähitellen sitten pelkkään Buranaan voi siirtyä.

Sitä suurempi yllätys oli yleiskunnon heikkeneminen tässä prosessissa. Kuluneen vuoden aikana sairastelin lukuisia tarttuvia tauteja, joka on miulle todella epätyypillistä.

Vihmeänä tyttönä ajattelin, että tällehän pitää tehdä jotain ja aloitin kevättalvella ottaa vitamiineja kuuriluontoisesta. Monivitamiinivalmistetta sekä D- ja C-vitamiineja siihen lisäksi. Silloin tällöin vielä magnesiumia.

Toukokuun loppuun saakka meni ihan hyvin, mutta sitten tuli hankaluuksia. Ruokahalu katosi, oli kuvottava olo, röyhtäilytti runsaasti, enkä pystynyt syömään juuri mitään. Paino putosi nopeassa tahdissa neljä kiloa. Siitä jo huolestuin, kun koskaan aiemmin mahan kanssa ei ole ollut mitään ongelmia.

Lopetin kahvin ja teen juomisen. Poistin ruokavaliosta lihan ja kaiken vähänkin ärsyttävän. Kokeilin käsikaupan lääkkeistä Rennietä ja Losecia. Ei apua.

Menin sitten lääkäriin kahden viikon kuluttua. Seurasi verikokeita, kolmen viikon lääkekokeilu Esomeprazolilla, mahantähystys eli gastroskopia, ultraääni ja viimein gastroenterologin vastaanotto.

Diagnoosikin tuli, minulla on gastriitti eli mahakatarri. Mahan limakalvon tulehdus miulla ei johdu helikobakteerista, joka usein on syyllinen. Itse ajattelen, että mahalaukun ärsyyntyminen on alkanut syksyn kipulääkkeiden syömisestä ja itse tehostin sitä nauttimalla vitamiinivalmisteet iltaisin. Aamulla niitä en voinut ottaa, koska ne eivät sovi yhteen kilpirauhaslääkkeen kanssa.

Jälkiviisaana voisi sanoa, että olisinpa älynnyt pyytää tai olisipa joku lääkäreistä huomannut määrätä heti syksyllä mahansuojalääkkeen kipulääkkeiden kaveriksi. Olisin myös voinut pyrkiä ottamaan vitamiinit päivällisen yhteydessä.

Tyrniöljyä ja Omeprazolia mahalääkkeeksi

No nyt syön sitä mahan hoidoksi happoja vähentävää lääkettä Omeprazolia vähän suuremmalla annoksella ja pitemmän aikaa. Ostin myös tyrniöljyä, jota otan teelusikallisen iltaisin. Vaivat ovat pikkuhiljaa helpottumaan päin, mutta kahvia tai muista voimakkaita ruokia ei tee mieli ja ruoka-annokset ovat pieniä edelleen. Lokakuussa katsellaan tilannetta uudelleen.

Kolikolla on jälleen toinenkin puoli: laihduttamatta on pudonnut seitsemän kiloa. Onneksi oli sen verran ylimääräistä, ettei vielä ole alipainosta huolta, ei vaikka muutama kilo vielä tässä toipuessa hupenisi.    










keskiviikko 14. elokuuta 2013

Vuosi on kulunut tapaturmasta – inventaarion aika 2/4

Mitä tästä kaikesta opin - Kuntoutujana

Tarvitaan tosi hyvä ja pitkäkestoinen motivaatio, jotta lihakset kuntoutuvat ennalleen.

Liikkuvuuden saavuttamisvaihe eturistisiteen korjaamisen jälkeen oli itselleni helppoa. Ehkä se. että edistymisen konkreettisesti näki ja lisäksi sai fysioterapiassa myös mittaustuloksia, kannusti eteenpäin.

Yksinkertainen, mutta toimiva

Kuntopyörä kotona oli paras väline. Siihen tuli helposti istuuduttua ja sen polkemisen aikana voi vaikka lukea tai katsoa telkkaria. Toinen yksinkertainen ja toimiva laite oli tasapainolauta. Otin tavaksi harjata hiukset sillä seisten ja siitä tuli ihan rutiinitoimenpide.

Halpa kuntoutusväline

Yhteen aikaan olohuone muistutti kuntosalia, kun siellä oli myös crosstraineri. Siitä en tykännyt ollenkaan ja lahjoitin sen tyttärelleni. Kerätköön pölyä hänen olohuoneessaan J 

Omatoiminen kuntoutusvaihe fysioterapian jälkeen, oli paljon hankalampaa. Tosi pakotin itseni kuntosalillekin ja se kyllä oli oman mukavuusalueen ylittämistä. Onneksi tyttäreni kannusti ja auttoi alkuun laitteiden kanssa. En ole ihan varma aloitanko salilla käynnin syksyn tullen uudelleen.

Vattuja oli tänä kesänä ihanasti

Parhaiten kuntoutuminen on sujunut lumein sulettua. Ihana on ollut, kun on päässyt kävelemään ulkona epätasaisessa maastossa ilman pelkoa liukastumisesta. Se on parantanut tasapainoa ja lisännyt lihasvoimaa omasta mielestäni paljon mukavammin kuin kuntosali.

Kaipa se on todettava, että olen siinä mielessä laiska, etteivät laitteet saa minua innostumaan. Sienet ja marjat sen sijaan saavat. Tai risusavotta yhtä hyvin. Onneksi asun maalla J  

tiistai 13. elokuuta 2013

Vuosi on kulunut tapaturmasta – inventaarion aika 1/4


Mitä tästä kaikesta opin yrittäjänä

Hyvät vakuutukset on pakko olla. Suosittelen lämpimästi täysajan tapaturmavakuutusta ja harkitsemaan myös vakuutusta toiminnan keskeytymisen varalle.

Vakuutusturva takasi minulle nopean hoitoon pääsyn yksityissektorin kautta. Toki julkisen järjestelmän kautta hoidon olisi saanut. Operaatioon jono olisi vain ollut jopa useita kuukausia miun kolmen viikon sijaan.  Niin ja oikeusturvavakuutushan teillä kaikille yrittäjillä jo varmasti onkin, onhan?

Yrittäjän kannattaa joskus terveenä pysähtyä miettimään, miten hommat hoituvat, jos itse olet pois pelistä. Omassa työssäni ohjaussuhteet ovat kahdenvälisiä ja niitä ei voinut siirtää kenellekään toiselle. Osan pystyin hoitamaan puhelimitse ja joitakin tapaamisia sain tehtyäkin silloin kun oli kuljettaja käytössä. Mutta siitä oli seurauksia Kelan kanssa.

Kelan sairauspäiväraha on yrittäjälle kelju. Miulta päiväraha peruttiin, kun tein yhdellä viikolla liikaa eli yli 40 % työajasta töitä. Tein oikaisupyynnön Kelalle ja edelleen muutoksenhakulautakunnalle, jossa se on ollut marraskuusta saakka käsiteltävänä.

Tämän prosessin herättäminä laadimme puolisoni kanssa vastoittain edunvalvontavaltakirjat. Mitä tahansa voi elämässä sattua. On hyvä, että toinen voi esimerkiksi myydä yhteisessä omistuksessamme olevaa omaisuutta, jos toiselle sattuu jotain odottamatonta.

Kaipa se tähän kuulu tämäkin: siivosin keväällä työhuoneeni ja hävitin turhat paperit. Laadin myös ohjeet tuhottavista asiakirjoista ja arkistoin omalla naisen logiikallani tarpeelliset asiakirjat.


sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

”Niin syvään et sylykäse, ettei sylliis nouse”

Uusi eturistiside on jo täyttänyt puoli vuotta. Synttärit jäi kylläkin pitämättä.

On syytä tehdä vähän inventaariota. Alun perin ajattelin, että kirjoitan tätä blogia ½ vuotta. Ortopedi sanoi, että siinä ajassa polvi olisi toipunut hyvälle mallille ja eturistiside kestäisi tehdä kaikkea tavallista.

Ikäväkseni pitää todeta, että polvi ei ole vielä entisellään. Se kipeytyy rasituksessa, varsinkin jos on paljon rappusissa kulkemista. Ihan kuin nivelpinnat olisivat jotenkin kovia ja luonnollinen nivelen voiteluaine ei toimisi tai sitä olisi liian vähän. Polvi tuntuu myös ojentuvan liikaa ja lihakset takaa pohkeesta tuntuvat jotenkin omituisilta. Sisäsivulta, kai siitä, mistä sivuside venähti lihakset kipeytyvät. Reisilihas on edelleen ohuempi kuin toinen.

Hoh-hoijjakkaa. Tulipas valitusvirsi. Niin asiat nyt kuitenkin ovat.

En kyllä olisi uskonut, että tästä tapaturmasta tulee näin pitkäpiimäinen juttu. Kaipa se on niin, että toipuminen ottaa aikansa erityisesti, kun ikäkin on jo ehtoopuolella ja uudistuminen on hidastunut.

Mieleen pyrkii kaikenlaista

Olen mielestäni positiiviseen taipuvainen ihminen. Välillä on kyllä alkanut hiipiä mieleen ikäviäkin ajatuksia, kuten, eikö tämä jalka tule tämän paremmaksi enää. Ja mitenkähän tällä tallustellaan metsässä ja epätasaisilla poluilla.

Sitten muistan, että jos olisin joutunut odottamaan leikkausta julkisen järjestelmän kautta, tuskin olisin vielä edes päässyt operaatioon. Ensiksi olisi pitänyt saada lähete sairaalaan, odottaa polivuoroa ja sen jälkeen ½ vuoden kuluessa olisi leikkausvuoro koittanut. Onneksi oli oma tapaturmavakuutus.


Aina ei pysty, vaikka olis melkein pakko

Toipumista on varmasti hidastanut myös se, että olen sairastellut muutenkin todella paljon kaikenlaista syksystä lähtien. Sairastelu on ollut miulle outo olotila, kun yleensä olen terve. Nyt yksinkertaisesti ei ole ollut riittävästi voimia tehdä monta kertaa viikossa esim. tunnin treenejä tai edes kirjoittaa tätä blogia. Kuntopyörää olen koettanut säännöllisesti polkea ja sehän on yksinkertaista kun pyörä on olohuoneessa.

Kuntosalilla en ollut ennen viime kuuta käynyt koskaan, sillä niitä olen vierastanut, eikä ole ollut erityistä tarvetta treenata. Olen ollut suhteellisen hyvässä kunnossa muutoinkin. No, nyt salilla on käyty muutamia kertoja tyttären opastuksella.

Eipä se niin kamalaa ollutkaan, vaikka koko touhu ja laitteet ovat hirmu pelottavia.

Tytär sanoikin, että mie hermoilen enemmän kuntosalille lähtemistä kuin ulkomaan matkaa. Ja se on totta. Niin kyllä tein. Koska tahansa voisin lähteä ulkomaille ilman sen kummempia miettimisiä ja hermoiluja. Puolessa tunnissa tavarat olisi pakattu. Reissussa ei mitenkään haittaa, jos en tiedä, miten käyttäytyä tai pukeutua. Paitsi, että nyt pitäisi miettiä, minne voi lähteä tällä koivella. 

Aika jännää on ollut löytää tuollaista epävarmuutta itsestä näinkin yksinkertisessa asiassa. Ehkäpä miun on nyt ollut syytä kokea heikkoutta monella tavoin. 

No varusteiksi kuntosalille siis ei tarvittu muuta kuin verkkarit, t-paita ja sisäkengät. Kengät unohdin heti toisella kerralla ja sukkasillaankin pärjäsi. Olisihan niitä kaikenmaailman teknisiä asusteita, jotka kuivahtavat nopeasti ja tuntuvat miellyttäviltä iholla. Vaan, enpä mie niitä ole tarvinnut.

Osa kuntoiluvehkeistä näytti tutulta fysioterapiasta ja niistä sitten aloitin. Ekaksi kyllä lämmittelin kuntopyörällä. Kolmannella kerralla uskaltauduin kokeilemaan soutulaitetta lämmittelyyn ja se oli mukavan tuntuinen vekotin. Vähitellen uskaltauduin kokeilemaan uusia laitteita tyttären opastuksella.

Joopa, muistelen joskus lähes pilkalliseen sävyyn ajatelleeni, että minua ei kuntosalilla tulla näkemään.  Se oli  vuosia sitten, silloin, kun kuntosaleja alkoi putkahdella joka kylään. Taisin tuolloin pitää kuntosalilla käyntiä vähän elitistisenä harrastuksena.

Mummon sanonnat on monesti käyneet toteen ja tähän kohti sopii seuraava: ”Niin syvään et sylykäse, ettei sylliis nouse”. Syliin tuli sylkäisy - sinne se salille tieni vaan käy. 

Nyt miulla on hankittuna jo kuntosalikortti…ja mietin seuraavaksi teettäisinkö fysioterapeutilla miulle oman kunto-ohjelman. Oikeastaan sellainen pitäisi miusta kuulua jatkohoidoksi tässä vammassa. Olisi hyvä, jos fysioterapeutti voisi lähteä mukaan salille ja auttaa alkuun laitteiden kanssa. Kynnys madaltusi miun kaltaisilta mameroilta. 

Tyttärelle kuuluvat suuret kiitokset tsemppauksesta! Tänäänkin sain jalkakyykkyhöykytystä kahteen otteeseen. 

Polven kuntoutusta on jatkettava. Ehkä mie sitten jatkan tätäkin blogia vielä. 





lauantai 9. maaliskuuta 2013

Arkistointi kannatti

Sain kirjeen Soleusproteorilta. Kirjoittivat näin:

”Hei!
Unohditko palauttaa oheisessa vuokrasopimuksessa mainitun tuotteen? Palauttaisitko sen viipymättä mikäli et enää tarvitse sitä! Jos olet jo palauttanut tuotteen tai vuokraustarve jatkuu – ilmoita siitä meille! Mikäli emme saa tietoomme palautuspäivämäärää 4.3.2013 mennessä laskutamme tuotteen maksimivuokran! ”

Alla yhteystiedot ja liitteenä 14.8.2012 päivätty vuokrasopimus.

No mie sitten heti soittamaan ja kertomaan, että olen palauttanut kyynärsauvat puhelimitse saamieni ohjeiden mukaisesti ko. firman omaan toimipisteeseen, ei Ympyrätalon Mehiläiseen, josta ne sain. Lupasivat selvitellä ja soitella seuraavana päivänä ja niin tekivätkin.

Oikein ystävällinen naishenkilö sieltä soitti ja kerroin minulla olevan tallessa pakettikortin osa, josta ilmenee päivämäärä, 24.9.2012, jolloin sauvat postin kautta lähetin. Soitin vielä 10.10.2012 firmaan ja varmistin, että sauvat tulivat sinne. Olin senkin merkinnyt muistiin pakettikortin reunaan. Olin tuon tarkistussoiton jälkeen unohtanut koko homman. Kukapa niitä laskuja enemmälti kaipailee.

Asiahan oli näillä selvityksillä kunnossa ja henkilö pahoitteli tiedon välille jäämistä. Asiallisesti hoidettu homma yrityksen puolelta.  

Sain sieltä viikon kuluttua 60 euron laskun, jonka maksoin, skannasin ja pistin menemään vakuutusyhtiöön sähköisenä. Kyselin samalla, voisinko saada vielä maksusitoumuksen ortopedillä käyntiin, jos polvi vielä toukokuussa on samassa jamassa.

Olen kyllä ennenkin huomannut, että arksitointi on hyödyllistä ja, että joistakin puhelinkeskusteluista kannattaa tehdä muistiinpanoja. Pitänee jatkaa samaa rataa. 




lauantai 26. tammikuuta 2013

Fysioterapia loppui ja nyt pitäis kuntosalille suoritua…



Pohjolasta tuli viikolla ilmoitus: Ovat maksaneet fysioterapian laskun Apupisteelle. Ilmoittelivat samalla, että 10 hoitokertaa sisältyi leikkauksen jälkeiseen kuntoutukseen ja se on sitten siinä siltä osin. 

Arkistoidaanpa ilmoitus sitten muiden papereiden jatkoksi kansioon, johon aloin heti eturistisiteen katkeamiseen liittyviä papereita koota. Parin sentin pinkka niitä on kertynyt, eikiä tuohon kansioon paljon enempää mahdukaan.


Kansiollinen papruja

Pitäisi varmaan kysäistä, miten kalliiksi tämä koko juttu vakuutusyhtiölle on tullut. Muut kulut toki tiedänkin, mutta operaation Terveystalo laskutti suoraan vakuutusyhtiöltä. Vaan eipä sen tiedon tietysti ole väliä – hyvä vaan kun oli täysajantapaturmavakuutus ja korvaukset on maksettu sujuvasti.

Kuntosalille en vieläkään ole edistynyt, vaikka tammikuun aikana ajattelin sen touhun aloittaa. On ollut vähän muita vaivoja ja tekemisiä tässä kuussa. Ne ovat toppuutelleet. Sain kumminkin tyttären lupautumaan lähtemään kaveriksi ensimmäisellä kerralla. Tarvitsen hänet henkiseksi tueksi ja neuvomaan laitteiden käyttöä. 

Totuushan on kyllä se, että olisin mie salille kerinnyt, jos olisin oikein halunnut. Pakko se on tunnustaa. Jotenkin sinne salille meno vaan tuntuu hurjan vaikealta. Vierastan koko ajatusta.